Vuosi: 2020

Nuorten psykiatrisen hoidon tarve on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisen viime vuoden aikana. Nuorisopsykiatrian apulaisylilääkäri Satu-Liisa Pauniaho toivoo psykiatrisia sairaanhoitajia kouluihin.

Liikennetapaturmien jälkeen nuorten merkittävin kuolinsyy on itsemurha. Vuosina 2015-2020 nuorisopsykiatrian osastohoidon tarve on kaksinkertaistunut, ja itsetuhoisuuden vuoksi osastolla hoidettujen määrä on noussut 103 %.  Psykoottisten potilaiden määrä on kasvanut samaan aikaan yli 90 %. Alkuvuodesta 2020 valmistuneen lasten ja nuorten sairaalan tilat ja resurssit eivät meinaa riittää äkillisesti kasvaneeseen tarpeeseen. Apulaisylilääkäri Satu-Liisa Pauniaho kohtaa työssään nuorisopsykiatrian akuuttiosastolla sen, mitä on tilastojen taustalla.

Psykiatrisia sairaanhoitajia kouluihin

Monen nuoren ongelmat alkavat yläkouluaikana, ja olisi tärkeää päästä auttamaan ajoissa.

-Kouluihin tarvitaan psykiatrisia sairaanhoitajia! Yläasteella nuorelle tapahtuu niin paljon, elämä on muutosvaiheessa hormonaalisesti ja henkisesti. Koululaitos on valtavan tärkeässä roolissa, mutta nykyään opettajalta on viety mahdollisuudet vaikuttaa tai palauttaa kuria eikä terveydenhuolto huomaa tai kykene auttamaan.

Myös perheiden yhdessäolo on muuttunut.

– Ei pelkästään nuorten somekäyttäytymistä, vaan myös vanhempien somessa viettämää aikaa tulisi tarkastella kriittisesti. On yhä yleisempää, että arkea ei jaeta yhdessä, esimerkiksi yhteisen ruokailun parissa.

Vaikka somea ei suoraan voi syyttää ongelmien kasvusta, on sillä selkeästi vaikutusta.

-Nuorella on somen kautta ulottuvillaan koko maailman tuska, ja sen alle luhistutaan. Esimerkiksi ilmastonmuutos voidaan kokea erittäin ahdistavana. Myös kiusaaminen ja hyväksikäyttö ovat saaneet somessa uusia ulottuvuuksia.

-Potilaistamme valtaosaa on koulukiusattu. Koulukiusaaminen voi johtaa nuoren sairastumiseen tai sairastuminen voi olla kiusaamisen syy.

Nuorisopsykiatrian käytävillä on rento tunnelma ja hyvä työilmapiiri, mutta ammattilaiset eivät ole helpon äärellä.

-Asian edessä on valtava huoli. Tuntuu, että nyt tarvitaan isoja yhteiskunnallisia muutoksia nuorten pahoinvoinnin vähentämiseksi. Samalla tiedän, että yksikin hyvä aikuinen, jokainen hyvä kohtaaminen, voi auttaa nuorta.

Työ inhimillisyyden ytimessä

Erikoistuva lääkäri Anna Jurvelin on työskennellyt kaksi vuotta nuorisopsykiatrian poliklinikalla ja vakuuttunut alan kiinnostavuudesta. Työ nuorten parissa ja inhimillisyyden ytimessä kiehtoo.

Vaikka osa psykiatrisista sairauksista on pitkäaikaisia, nuorten ongelmat eivät usein ole ehtineet kasaantua vuosikausia, ja monilla ennuste toipumiseen on hyvä. Poliklinikan asiakkaille lyhyetkin hoitojaksot voivat olla riittäviä, joskin osa vuosia saattaa tarvita hoitoa vuosia, vaikkapa aikuisuuteen asti.

-Nuoruusiässä on paljon toivoa, tietää Jurvelin. – Vaikka asiakkaalla nyt vaikeaa, voi parin vuoden päästä tilanne olla toinen, ja oireet eivät enää rajoitakaan elämää. Moni paranee esimerkiksi masennuksesta.

-Nuoret ovat pääsääntöisesti halukkaita ottamaan apua vastaan ja heidän kanssaan on helppo lähteä työskentelemään, kertoo Jurvelin.

-Täällä ollaan lähellä inhimillisyyden ydintä. Psyyke vaikuttaa kokemukseen elämästä ja terveydestä, ja mielenterveys vaikuttaa myös fyysisiin sairauksiin.

Läheiset ja moniammatillinen tiimi nuoren tukena

Jurvelinin työpäivään sisältyy asiakastapaamisia sekä yhteistyötä muiden ammattilaisten kanssa. Lääkärin ohella psykiatriseen hoitoon osallistuu moniammatillinen tiimi, johon voi kuulua sairaanhoitaja, fysioterapeutti tai vaikkapa toimintaterapeutti – sen mukaan, mitä kukin henkilö tarvitsee.Ammatillisen tiimin lisäksi nuoren hoitoon kuuluu oleellisesti myös läheiset.

-Yksilötapaamisten lisäksi perheenjäsenet, opettaja tai mahdollisesti lastensuojelu voivat olla mukana tapaamisissa.  On tärkeää myös tarjota apua vanhemmille nuoren tukemiseen.

Poliklinikkatyötä tehdään arkisin klo 8-16, lisäksi Jurvelinilla on muutaman kerran kuukaudessa päivystysvuoro.

Mielenkiinto ihmisiä ja tarinoita kohtaan

Työ psykiatristen potilaiden parissa vaatii pitkäjännitteisyyttä, sillä tarkkaan diagnoosiin pääseminen voi viedä aikaa, eikä asioita saa selvitettyä kerralla.

-Mielenkiinto ihmisiä, heidän tarinoitaan ja ihmisen käyttäytymistä kohtaan on tässä työssä oleellista, tietää Jurvelin.

Työssä on kuitenkin tunnettava rajansa.

-Yhteiskunnallista ilmiötä, kuten nuorten pahoinvointia, ei voi yksi ihminen ratkaista. Kuitenkin, aina kun kohtaa ihmisen, voi juuri hänen kohdallaan tehdä parhaansa siinä ajassa, mikä on käytettävissä.

Paula Pasanen

» Miksi ryhtyisit nuorisopsykiatriksi? Lue Vastuualuejohtaja Riittakerttu Kaltialan blogikirjoitus.

Alkuperäinen julkaisu: Tarinoita Taysista / Huolta ja toivoa – nuorten psykiatrisen hoidon tarve kasvanut

Kirjoittaja Riittakerttu Kaltiala on Tampereen yliopiston nuorisopsykiatrian professori ja Taysin nuorisopsykiatrian vastuualuejohtaja. Hän on innostunut uuden oppimisesta, tieteellisestä kirjoittamisesta ja tanssista.

Ajattelin jo lääkärinurani hyvin varhaisessa vaiheessa, että ryhtyisin psykiatriksi. Olin ensin ajatellut ortopediaa – ei sillä, että minulla olisi lahjoja ortopedian suuntaan, vaan ihailusta vanhempieni ystävää, erästä ansioitunutta ortopedia kohtaan. Huomasin kuitenkin jo ykköskurssin syyslukukauden aikana, etteivät taipumukseni todella viittaa operatiivisiin aloihin. Hirvittävä ammatillinen kriisi! Pohdin asiaa intensiivisesti kokonaisen klubi-illan ajan ja näin valon: psykiatria! Panin merkille, etteivät kurssikaverini ottaneet urakehitykseni tulevaisuudennäkymiä erikoisen vakavasti.

Mutta vakavasti, mikä voisi olla mielenkiintoisempaa kuin ihmisen mieli kaikkine monimutkaisuuksineen? Kaiken lisäksi mielenterveydellä on oikeastaan päärooli ihmisen hyvinvoinnissa kaikissa kehitysvaiheissa ja kaikille elämänalueilla.

Joitakin vuosia myöhemmin minua haastateltiin yliopiston lehteen saatuani stipendin väitöskirjatyötäni varten. Toimittaja kysyi urasuunnitelmistani. Koin toisen valaistumisen hetken: aion omistautua nuorten mielenterveydelle. Nuorisopsykiatria on tärkeää, koska nuorilla on niin paljon voitettavana.

Monet epäilivät onnistumisen mahdollisuuksiamme, kun avasimme Taysiin alaikäisten oikeuspsykiatrian yksikön eli EVAn keväällä 2003. Olisiko mopo lähdössä keulimaan, tiedettiinhän työ ”haastavasti käyttäytyvien” nuorten parissa kokeilemattakin toivottomaksi, kuormittavaksi ja vaaralliseksi. Mutta ne nuoret, jotka tarvitsevat EVA-yksikön osastojaksoa, kärsivät kaikkein vakavimmista psykiatrisista häiriöistä ja ovat suurimmassa avun tarpeessa. Pidän mahdollisuutta auttaa heitä äärettömän motivoivana.

EVA-yksikön ensimmäiset vuodet olivat tosiaan haastavia. (Tämä työ on aina haastavaa, tavalla tai toisella.) Kerran olimme joutuneet erityisen vaikeaan tilanteeseen ja olimme nujertumaisillamme. Sattumoisin vieraanamme oli juuri Euroopan alaikäisten oikeuspsykiatrian yhdistyksen perustaja, professori Theo Doreleijers, joten otimme vaikean ongelmatilanteemme esille hänen konsultaatiotapaamisessaan. Kuvailimme hänelle vaikeaa, kauhistuttavaa kriisitilannettamme ja epävarmuuttamme asian käsittelyssä. Kunnianarvoisa konsulttimme – totesi kiinnostuneena: ”Tästä juuri pidän nuorten kanssa työskentelyssä! Ei ole koskaan pitkästyttävää!”

Hän oli tosiaan oikeassa. Olen vaalinut tätä näkökulmaa sitä lähtien. Nuoret saavat aikaan uskomattomia tilanteita, joissa kannattaa muistaa, että kyky aiheuttaa hämmennystä on osoitus elämänvoimasta.

Nuoruusikäisten supervoima on nuoruus, ja työssämme saamme auttaa sen taas esille, kun se on tilapäisesti piilossa.

Nuorisopsykiatrian erikoislääkärikoulutuksen seminaarissa paneudumme tänä syksynä persoonallisuuteen ja persoonallisuushäiriöihin. Koulutettavien ryhmä on (taas!) todella aktiivinen ja positiivinen. Koronakevät aiheutti koulutukseen haasteita, kun piti oppia käyttämään etäyhteyksiä. Aika paljon tuli turhautumisen ja osaamattomuuden kokemuksia, milloin ei tullut kuvaa ja milloin ei ääntä, milloin saatiin yhdestä laitteesta kuva ja toisesta ääni, mutta nyt osataan sekin temppu, ja keskustelu jatkuu yhtä vilkkaana. Olen etuoikeutettu saadessani valmentaa niin iloisia ja aktiivisia erikoistuvia! Ehkäpä heidän positiivinen innostuksensa ammattitaidon kehittämiseen heijastelee työmme kohteen eli nuoruusiän kehitysvaiheen tarmokkuutta. Nuoruusikäisten supervoima on nuoruus, ja työssämme saamme auttaa sen taas esille, kun se on tilapäisesti piilossa. 

Olenkin oppinut aivan valtavasti näinä yhtenätoista vuotena, joina olen vastannut nuorisopsykiatrian erikoislääkärikoulutuksesta.

Nuorisopsykiatria on tärkeää, koska nuorilla on niin paljon voitettavana. Mielenterveyden häiriöt ovat nuoruusikäisten tärkein sairausryhmä. Kaikki yhteiskunnassa vaikuttaa nuorten mielenterveyteen, ja toisaalta nuorten mielenterveyden eteen voi siis tehdä hyvää monella tavalla.

Tällä vuosituhannella nuorten mielenterveyspalveluiden tarve on jatkuvasti kasvanut. Erikoislääkäreiden työllistymisnäkymät ovat erinomaiset. Oikeastaan ihmettelen, voiko joku vastustaa kiusausta tulla mukaan.

Riittakerttu Kaltiala

Alkuperäinen julkaisu: Tarinoita Taysista / Blogi: Miksi ryhtyisit nuorisopsykiatriksi?

Kirjoittaja LT Hanna-Mari Alanen on Taysin psykiatrian toimialuejohtaja ja ylilääkäri. Hän on huolissaan koronapandemian pitkäaikaisvaikutuksista psykiatriseen hoitoon ja mielenterveysongelmien kasvuun.

Koronapandemian toinen aalto on kiihtymässä Pirkanmaallakin. Tässä vaiheessa on vaikea vetää johtopäätöksiä siitä, millaisia vaikutuksia sillä on mielenterveyteen. Joka tapauksessa korona ei ole jättänyt ketään kylmäksi: liki jokainen on kokenut epämiellyttäviä tunteita. Jopa ne, joilla ei ole aikaisemmin ollut ahdistuneisuustaipumusta, ovat olleet ahdistuneita tässä tilanteessa.

Tavallisetkin asiat ovat muuttuneet hankaliksi: kaupassa käydessä pitää miettiä, miten avaa oven, onko käsidesiä saatavilla ja pysyvätkö ihmiset riittävän etäisyyden päässä. Ei ole kenellekään hyväksi, että yksi ja sama asia pyörii koko ajan päässä ja aiheuttaa huolta. Se syö energiaa.

Me hyväosaiset voimme ajatella, että mikäs tässä on ollessa. Matkailu ulkomaille tai ravintolassa rilluttelu ei ole välttämätöntä. Toisaalta esimerkiksi kulttuuripalveluiden rajoittaminen voikin taas olla huono asia mielenterveyden kannalta.

Mitä tulee psykiatrisiin potilaisiin, alkukeväänä sairaalassa tapahtui notkahdus – meillä oli jopa 1‒2 osastollista tyhjiä sairaansijoja. Jo silloin ajattelin, että mihin tämä johtaa. Tunne oli samanlainen kuin silloin, kun pienet lapset ovat yhtäkkiä aivan hiljaa – sitä vain odottaa, milloin räsähtää.

Jo kevään lopulla räsähti. Psykiatristen sairaansijojen kuormitusaste oli sataprosenttinen, ja sama ongelma jatkuu edelleen. Vapautuneelle paikalle on heti tulija. Valtakunnallisesti tilanne on ollut sama: psykiatriset sairaalat ovat olleet täynnä kaikkialla. Lisäksi potilaat ovat entistä sairaampia, psykoosit vaikeampia ja masennus syvemmällä.

Psykiatristen sairaansijojen kuormitusaste oli kevään lopulla sataprosenttinen, ja sama ongelma jatkuu. Vapautuneelle paikalle on heti tulija.

Kesällä omais- ja potilasjärjestö teki haastattelututkimuksen psykiatrisille potilaille ja heidän omaisilleen. Palaute oli jokseenkin tyrmäävä: koronakriisi oli vaikuttanut pelkästään negatiivisesti.

Jo keväällä siirryimme osittain etävastaanottoihin. Ne sopivat potilaille, jotka tunnetaan ja jotka eivät tarvitse kokonaisvaltaista arviota. Kaikille ne eivät käy. Etänä ei voida tehdä diagnostiikkaa eikä seurata hoidon tehoa. Etänä kuulee puheen, mutta kehon kieli ei välity, eikä se, miltä asiakas näyttää.

Kotikäynnit ovat myös informaation lähteenä: onko tiskit tiskattu ja roskat viety. Tällaiset toimintakyvystä kertovat asiat eivät aina selviä etävastaanotolla.

Uskoisin, että hoitovaje alkaa näkyä vasta pikkuhiljaa. Ihmiset eivät välttämättä tulleet etävastaanotolle ja ryhmätoiminnatkin pysähtyivät. Vaikeammin sairaille, kuten psykoottisille, arjen rutiineja tukevat toiminnat ovat tärkeitä.

Etätyötkin voivat vaikuttaa mielenterveyteen, jos niitä ei pysty itse säätelemään. Jos on 24/7 kotona, jää kaipaamaan niin työyhteisöä kuin käytäväkeskusteluja ja yhteisiä kahvitaukoja. Kotonakin voi ahdistus kasvaa liian suureksi.

Pikkujuttuja eivät ole myöskään yt:t ja lomautukset, joista voi seurata mielenterveysongelmia ja jopa psykiatrisen hoidon tarvetta. Henkisen kuormituksen lisäksi tulee aineellisia menetyksiä.

Ymmärrän kyllä, että kaikki koronaan liittyvät rajoitukset ovat olleet välttämättömiä, mutta minkä varjolla? Valtio ja kunnat ovat osoittaneet rahoitusta varsinaiseen kriisiin, mutta liikeneekö rahaa myös traumojen ja muiden vaurioiden hoitoon?

Raskasta on sekin, ettei tiedetä, milloin koronakriisi loppuu. Ei voi soveltaa sitä vanhan kansan viisautta, että kyllähän sitä istuu vaikka aidanseipään nokassa, kun tietää, ettei se ole ikuista.

Hanna-Mari Alanen
Kuva: © Marjaana Malkamäki
Alkuperäinen julkaisu: Tarinoita Taysista / Blogi: Koronakriisi heijastuu mielenterveyteen

Kertoisitko hieman itsestäsi, missä olet töissä ja mikä on työnkuvasi?

Olen Mervi Manninen ja työskentelen Kalajoen terveyskeskuksessa terveyskeskuslääkärinä. Työnkuvani sisältää monipuolista potilastyötä perusterveydenhuollon eri toimintakentissä sekä hieman hallinnollista työtä. Vastaan muun muassa opiskelijaohjauksesta ja lääkäreiden työkirjojen suunnittelusta.

Minkälainen työilmapiiri työpaikassasi on?

Työilmapiiri työpaikalla on rento ja lämmin. Terveyskeskuksesta löytyy laaja kokemuskenttä koko henkilökunnalta. Nuorten kollegojen tukena on jo hyvinkin kokenut lääkärikatras, joiden kanssa vietetään myös mukavia vapaa-ajan hetkiä aika-ajoin.

Millainen Kalajoen terveyskeskus on työpaikkana?

Kalajoen terveyskeskus on joustava ja kehitysmyönteinen paikka. Vankan kokemuksen osaava työporukka niin lääkäreiden kuin hoitajien osalta.

Miten ohjaus on järjestetty? 

Ohjaajalääkäri nimetään YEK- ja yleislääketieteen erikoistumisvaiheessa oleville työjakson alussa ja ohjaajan kanssa pidetään viikoittaisia tapaamisia yksilötapaamisina, sovittuina aikoina. Joka päivä on konsultaatiomahdollisuus myös muille kollegoille työn lomassa tulevista konsultaatioista.

Miksi lääkärin kannattaa valita Kalajoki? 

Kalajoki on kätevän kokoinen ja luonnonläheinen kaupunki, jossa on mukava asua ja viettää vapaa-aikaa! Terveyspalvelut ovat kehittymässä vauhdilla moderniin suuntaan ja omiin työoloihin ja työnkuvaan on erinomaiset vaikutusmahdollisuudet. Vankan kokemuksen osaavat kollegat tuovat erinomaisen tuen arkeen, eikä työtä tarvitse tehdä yksin.

Terveyskeskuslääkäri Mervi Manninen
Kalajoen terveyskeskus